Avioliiton kansainväliset säännökset

Avioliiton solmiminen

Jos osapuolet eivät kumpikaan ole Suomen kansalaisia eikä kummallakaan ole asuinpaikkaa Suomessa, heillä on oikeus solmia avioliitto Suomessa vain, jos avioliitto on sallittu Suomen lain mukaan ja jos kummallakin on oikeus solmia avioliitto sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen hän on tai jossa hänellä on asuinpaikka, tai sen valtion lain mukaan, jota jommassakummassa näistä valtioista on sovellettava avioliiton esteiden tutkintaan.

Ulkomaisen avioliiton tunnustaminen

Avioliitto, johon osapuolet ovat menneet vieraassa valtiossa sen valtion viranomaisen edessä, on pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa avioliitto solmittiin, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa.

Avioliitto, joka on solmittu vieraassa valtiossa kihlakumppanin kuoltua tai ilman, että kihlakumppani oli vihittäessä henkilökohtaisesti saapuvilla, taikka joka on tullut solmituksi vain tosiasiallisin toimenpitein ilman vihkimistä tai muuta menettelyä, on Suomessa pätevä ainoastaan, jos:

  1. se on pätevä siinä valtiossa, jossa avioliitto solmittiin, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa ja
  2. avioliiton katsomiseen päteväksi on erityistä syytä.

Harkittaessa, on tällaista avioliittoa pidettävä pätevänä, on otettava huomioon erityisesti kihlakumppanien yhteydet siihen valtioon, jossa avioliitto solmittiin, sekä puolisoiden yhteiselämän kestoaika.

Tasavallan presidentti voi erittäin painavista syistä päättää, että vieraassa valtiossa solmittu avioliitto, jota ei tunnusteta, on katsottava päteväksi Suomessa. Hakemuksen voi tehdä kumpikin vihityistä tai, jos jompikumpi on kuollut, hänen perillisensä.

Avioliiton purkaminen

Avioeroa koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos:

  1. jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa tai
  2. hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.

Vaatimus yhteiselämän lopettamisesta voidaan tutkia Suomessa, jos puolisoilla on täällä yhteiseksi kodiksi tarkoitettu asunto.

Vieraassa valtiossa annetun avioeropäätöksen tunnustaminen

Milloin vieraan valtion antamalla päätöksellä on tuomittu avioliitto peruuntumaan tai puolisot asumuseroon tai avioeroon, on päätöstä ilman erityistä vahvistamista pidettävä Suomessa pätevänä:

  1. jos molemmat puolisot päätöstä annettaessa olivat sen valtion kansalaisia, johon viranomainen kuuluu
  2. jos päätös koskee puolisoita, joista kumpikaan ei silloin ollut Suomen kansalainen ja joista toinen tai molemmat olivat jonkun muun valtion kansalaisia kuin sen, johon viranomainen kuuluu, ja päätös kummankin puolison kotimaassa katsotaan päteväksi.

Tällainen päätös voidaan vahvistaa Suomessa, jos jommallakummalla puolisolla on kansalaisuuteensa tai kotipaikkaansa nähden ollut sellainen yhteys kyseessä olevaan vieraaseen valtioon, että sen viranomaisella on katsottava olleen riittävä aihe ottaa asia tutkittavaksi, eikä päätös ole olennaisesti ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen kanssa.

Aviopuolisoiden oikeussuhteet

Suomen tuomioistuin voi tutkia avioliiton henkilökohtaisia oikeusvaikutuksia koskevan asian, jos vastaajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka. Tuomioistuin, joka on toimivaltainen avioeroa koskevassa asiassa, voi samassa yhteydessä tutkia sellaisen avioliiton henkilökohtaisia oikeusvaikutuksia koskevan asian, jonka ratkaiseminen on tarpeen avioeron vuoksi.

Suomen tuomioistuin voi tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevan asian, jos:

  1. vastaajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka
  2. kantajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka ja avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan Suomen lakia
  3. puolisoiden viimeinen yhteinen asuin- tai kotipaikka on ollut Suomessa ja toisella puolisoista on tai hänellä oli kuollessaan edelleen asuin- tai kotipaikka täällä
  4. omaisuus, jota asia koskee, on Suomessa
  5. vastaaja hyväksyy sen, että asia tutkitaan Suomessa taikka ryhtyy vastaamaan asiassa tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta

Avioliiton henkilökohtaisiin oikeusvaikutuksiin sovelletaan sen valtion lakia, missä kummallakin puolisolla on kotipaikka. Jos puolisoilla ei ole kotipaikkaa samassa valtiossa, sovelletaan sen valtion lakia, missä kummallakin puolisolla viimeksi avioliiton aikana oli kotipaikka, jos toisen puolison kotipaikka on yhä siellä. Muissa tapauksissa sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on läheisin yhteys.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon kummallekin puolisolle muodostui kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen, elleivät puolisot ole toisin sopineet. Jos puolisoiden kotipaikka on myöhemmin siirtynyt toiseen valtioon, sovelletaan sen valtion lakia, jos puolisot ovat asuneet siellä vähintään viisi vuotta. Kyseisen valtion lakia sovelletaan kuitenkin välittömästi kotipaikan saamisesta alkaen, jos puolisoilla on aiemmin avioliiton aikana ollut siinä valtiossa kotipaikka tai jos kumpikin on sen valtion kansalainen. Varallisuussuhteisiin sovellettava laki ei kuitenkaan vaihdu, jos puolisot ovat sopimuksella määränneet avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista tai puolisolle on avioliiton purkautumisen, asumuseron tai avioeroasian vireilläolon vuoksi syntynyt oikeus vaatia ositusta ennen sitä ajankohtaa, jolloin toisen valtion laki tulisi sovellettavaksi.

Jollei puolisoille ole muodostunut kotipaikkaa samassa valtiossa, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen läheisin yhteys.

Kihlakumppaneilla ja aviopuolisoilla on oikeus sopimuksella määrätä avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista. Sopimus on tehtävä kirjallisesti. Sovellettavaksi laiksi voidaan määrätä sen valtion laki, missä toisella tai kummallakin puolisolla on kotipaikka tai jonka kansalainen puoliso on sopimusta tehtäessä. Jos toisen tai kummankin kotipaikka on avioliiton aikana siirtynyt toiseen valtioon, sovellettavaksi voidaan määrätä myös sen valtion laki, missä kummallakin puolisolla oli viimeksi kotipaikka.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain mukaan on erityisesti ratkaistava kysymykset, jotka koskevat puolisoiden omaisuuden jakamista avioliiton purkauduttua tai sen aikana, avioliiton varallisuussuhteista koskevia puolisoiden ja kihlakumppanien oikeustoimia, puolison oikeutta määrätä omaisuudesta sekä puolison vastuuta aviopuolisoiden veloista.

Omaisuuden ositus ja erottelu

Jos puolisot, joiden varallisuussuhteisiin on sovellettava Suomen lakia, on vieraassa valtiossa tuomittu asumuseroon, voidaan asumuseron perusteella toimittaa omaisuuden ositus. Puolisoilla ei tällöin ole avio-oikeutta omaisuuteen, jonka toinen puoliso saa asumuseron myöntämisen jälkeen, ja velan kattaminen on suoritettava asumuseron myöntämisen aikana vallinneiden olosuhteiden mukaisesti.

Vaikka avioliiton varallisuussuhteisiin olisi sovellettava vieraan valtion lakia, ositus voidaan toimittaa puolisoiden tekemällä sopimuksella tai pesänjakajan toimesta siten kuin Suomen laissa säädetään. Ositus käsittää kaiken puolisoiden omaisuuden sen sijainnista riippumatta, elleivät puolisot toisin sovi.

Mainittuja säännöksiä sovelletaan myös omaisuuden erotteluun.

Ordre public

Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.

 

Lue lisää: Avioliiton esteet, Vihkiminen, Perheasioiden sovittelu, Yhteiselämän lopettaminen ja avioero, Puolisoiden omaisuus, Avioehtosopimukset ja puolisoiden väliset lahjat, Puolison elatus, Puolisoiden velat, Osituksen sovittelu, Omaisuuden ositus