Omistajattoman tilan testamentti perintöverosuunnittelussa

Omistajaton tila on mm. perintöverotuksellinen konstruktio, jossa omaisuus jää tietyksi ajaksi juridisesti ilman omistajaa. Omistajattoman tilan testamentiksi sanotaan sellaista testamenttia, jossa on määrätty, että ensisijainen testamentinsaaja saa testamentin kohteena olevaan omaisuuteen ainoastaan hallintaoikeuden ja että omaisuuden omistusoikeus siirtyy lopulliselle saajalle vasta sen jälkeen, kun ensisijaisen saajan hallintaoikeus tämän kuoleman johdosta lakkaa. Perintöverotuksellinen etu piilee siinä, että perillisten tarvitsee maksaa veroja vasta siinä vaiheessa, kun he tosiasiallisesti saavat omaisuuden haltuunsa. Tavallisella hallintaoikeustestamentilla testamentatun omaisuuden omistusoikeus siirtyy puolestaan testamentintekijän kuoleman johdosta heti lopulliselle saajalle, mutta hänen oikeuttaan jää rasittamaan jonkin muun tahon – esimerkiksi lesken – hallintaoikeus. Tällöin myös perintöverot täytyy maksaa heti.

Aiemmin on tyypillisesti ajateltu, erityisesti ratkaisun KHO 2000:66 johdosta, ettei omistajattoman tilan testamentti ole verotuksellisesti mahdollinen. Kyseisessä ratkaisussa linjattiin, että omistajattoman tilan testamentilla ei voitu lykätä verotusta hallintaoikeuden lakkaamishetkeen, kun lopullisina testamentinsaajina olivat testamentintekijän rintaperilliset. Perilliset siis joutuivat maksamaan perintöveron heti, vaikka saivat omaisuuden täydellä omistusoikeudella haltuunsa vasta lesken kuoltua.

Loppuvuodesta 2014 annettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2014:141 selvensi merkittävästi oikeustilaa omistajattoman tilan testamentin osalta. Ratkaisua voidaan soveltaa ainakin silloin, kun toissijaiseksi testamentinsaajaksi on määrätty muu kuin testamentintekijän rintaperillinen. Ratkaisu perustuu suurelta osin perintö- ja lahjaverolain 7 §:än, jonka mukaan: ”sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu.” Omaisuutta rasittavaa hallintaoikeutta siis pidettiin pykälässä tarkoitettuna "määrättynä ehtona".

Merkitseekö uusi ratkaisu KHO 2014:141 sitten muutosta ratkaisun KHO 2000:66 oikeustilaan? Ratkaisujen perustelut näyttäisivät olevan osittain keskenään ristiriidassa. Ainakin OTT Matti Urpilainen on katsonut, että ratkaisun 2014:141 perusteluja voidaan suoraan soveltaa vain sellaiseen tilanteeseen, jossa perijätahona on muu kuin rintaperillinen. Varmaa vastausta siihen kysymykseen, voiko omistajaton tila syntyä tehokkaasti myös silloin, kun lopullisena perijänä on rintaperillinen, joudutaan vielä odottamaan esimerkiksi uuden ennakkopäätöksen muodossa.

Urpilaista mukaillen on silti huomattava, että se, milloin testamenttityypiksi kannattaa valita omistajattoman tilan testamentti tai milloin tämä on verotuksen kannalta edullisinta, ei ole itsestäänselvää. Edellä selvittettyä ”tavallista” hallintaoikeustestamenttia käytettäessä hallintaoikeuden arvo vähennetään testamentilla siirtyvän omaisuuden perintöverotusarvosta, mikä alentaa maksettavaksi tulevan perintöveron määrää usein merkittävästikin. Omistajattoman tilan testamentti puolestaan ainoastaan lykkää veron maksamisajankohtaa, mutta vero tulee lopullisen testamentinsaajan maksettavaksi täysimääräisenä ja omaisuuden täyden arvon mukaan.

Riippuukin puhtaasti yksittäisestä tilanteesta ja perintöverosuunnittelun tavoitteista, kumpi testamenttityyppi on kulloinkin verotuksellisesti edullisempi omaisuuden lopullisen saajan kannalta. Hallintaoikeuden saajan kannalta ei ole merkitystä sillä, saako hän hallintaoikeuden ”tavallisen” hallintaoikeustestamentin vai omistajattoman tilan testamentin nojalla, koska hallintaoikeus ei kummassakaan tapauksessa tule perintöverotuksen kohteeksi.

Rakkaus ja avioehto

Avioehtoon liitetään usein ajatus siitä, että kumppaniin tai avioliiton elinikäisyyteen ei luoteta. Juuri kihlautuneelle pariskunnalle tällainen lähtöasetelma ja siitä seuraava keskustelu voi olla haasteellinen ja epämukava – onhan juuri luvattu olla loppuelämä yhdessä ja mahdollisesti puhuttu perheen perustamisesta. Usein kuitenkaan silloin, kun ollaan kaikin puolin terveitä, tasaisessa elämäntilanteessa ja onnellisia, ei pohdita tilanteita, joissa yhteiselämä kohtaa haasteita tai epätasapuoliselta tuntuvaa kohtelua oikeusjärjestelmän taholta. Pohdintaa ei usein tässä vaiheessa herätä myöskään se, että avioparin ulkopuoliset tahot voivat vaikuttaa aviovarallisuuden ja sen ulkopuolisen omaisuuden määrittelyyn. Pohdin tässä artikkelissa muutaman esimerkin näkökulmasta avioehdon luonnetta ja tarkoitusta yllättävissä tilanteissa. 

Puolison velkaantuminen

Maija avioitui Mikon kanssa yli 10 vuotta sitten. Pariskunnalla ei ole lapsia. Raha-asioistaan molemmat ovat tyypillisesti olleet tarkkoja. Kuitenkin viimeiset kuusi kuukautta Mikolla on mennyt lujaa viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Maijalle selviää, että Mikko on alkanut pyöriä kasinoilla ja että Mikko on ottanut pikavippejäkin. Mikko on ollut vauhdikas ja ajatuksissaan lennokas. Lääkäri, jonka vastaanotolle Maija sai Mikon kynsin hampain, sanoi, ettei maanisuuden kriteerit kuitenkaan aivan täyty ja että Mikko on lääketieteellisesti terve. Mikko on vauhdikkuuden huipuissaan uhkaillut jättävänsä Maijan ja lähtevänsä Las Vegasiin suurempien kasinoiden perään. Mikäli avioehtoa ei ole ja pariskunta eroaisi, Mikon pikavipeistä aiheutuneet velat vähentäisivät hänen laskennallisen omaisuuden arvon erittäin alhaiseksi ja Maija voisi päätyä maksamaan tasinkoa Mikolle tämän pelivelkojen vuoksi. Ositusta voidaan joskus myös sovitella tällaisessa tapauksessa. Kyse olisi kuitenkin hankalasta ja raskaasta tuomioistuimessa tapahtuvasta prosessista. 

Avioehdolla voidaan varautua tilanteeseen, jossa puoliso sairauden tai holtittomuuden vuoksi vahingoittaa perheensä taloudellista tilannetta. 

Perheiden yhdistyminen ja oman lapsen etu 

Esko ja Tiina, joilla molemmilla on yksi lapsi aiemmista avioliitoistaan, päättävät mennä naimisiin. Tiinalla on varallisuutta 300 000 € ja Eskolla 50 000 €. Tiina pohtii avioehtoa tilanteessaan sekä itsensä, Eskon että myös lapsensa kannalta. Mikäli avioehtoa ei tehdä ja Tiina ja Esko eroaisivat, siirtyisi lähtökohtaisesti 125 000 € hänen omaisuudestaan Eskolle tasinkona (yhteenlaskettu varallisuus 350 000 jaetaan kahdella = 175 000, mikä on molempien avio-osa, joten Tiina suorittaa tasinkoa niin paljon, että Eskon varallisuus on 175 000).  Mikäli Tiinan omaisuus olisi sidottu pääosin esimerkiksi perheen omakotitaloon, merkitsisi avioero Tiinalle ja hänen perheelleen merkittävää lisävelkaantumista tai kodin myymistä. Perheiden yhdistymistilanteissa kysymys avioehdosta ei siis rajoitu ainoastaan avioliittoon aikovan pariskunnan luottamukseen ja uskoon liiton pysyvyydestä, vaan suojattavien etujen piiriin saattavat kuulua myös jälkeläisten edut, kuten pysyvän kodin turvaaminen ja loppupelissä omille lapsille tarkoitetun perintöosuuden turvaaminen. Mikäli perheen molemmilla vanhemmilla olisi yhtä suuri varallisuus, voisi vanhempien intressinä olla silloinkin vähintään osittainen avioehto esimerkiksi tietyn perinnön pitämiseksi suvussa.

Avioehdolla voidaan turvata uusioperheessä omien lasten jäämistöoikeudellista asemaa. 

Yritysomaisuus 

Yrittäjänä toimiva Oskari ja työssä käyvä Taina ovat solmimassa avioliittoa. Oskarin yritys on alkanut alkukankeuksien jälkeen osoittaa elonmerkkejä ja yrityksen kaksi muuta osakasta vihjaisevat Oskarille, että tämän kannattaisi tehdä avioehto ainakin yrityksen osakeomistustaan koskien.  Ajatus on siinä mielessä järkevä, että avioerotilanteessa Oskarin varallisuus saattaa koostua pääosin hänen yrityksensä osakkeista, jolloin avioero voi merkitä  hänelle myös yrityksen omistajuudesta luopumista ainakin osittain. Elinkeinon ja uran vakava vahingoittuminen erotilanteessa ei kuitenkaan ole kummankaan puolison tahto avioliittoa solmittaessa ja tällainen tilanne voidaan sulkea pois jo ennen avioliittoa. Avioehdosta huolimatta yhdessä hankittu yhteinen omaisuus Oskarin ja Tainan liitossa, kuten talo, kesämökki, auto ja vene ovat yhteisiä ja ne jaettaisiin avioerotilanteessa puoliksi. 

Avioehdolla voidaan turvata elinkeinon ja yrittäjyyden jatkumisen edellytyksiä yllättävissä tilanteissa.

Perintö ja osuus kuolinpesässä 

Anna ja Timo, normaali työssäkäyvä pariskunta, suunnittelevat avioliittoa. Timon vanhempien kuoltua Timosta tulee sisarustensa kanssa kuolinpesän osakas. Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu suvussa pitkään ollut suurehko kesämökki, jota ryhdytään käyttämään sovussa Timon ja hänen sisarusten ja heidän perheiden kesken. Myöhemmin Anna ja Timo saavat lapsia ja mökistä tulee koko perheelle rakas kesälomapaikka. Annan ja Timon avioliitto alkaa kuitenkin rakoilla ja eron yhteydessä syntyy riitaa. Kummallekaan puolisoista ei ole kertynyt muuta varallisuutta, sillä lapsiperheen arki on syönyt taloudelliset resurssit. Ositusta suorittaessa Timon avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvoa kasvattaa tuolloin osakkuus kuolinpesässä eli murto-osa omistus perheen kesämökistä. Timo joutuisi joko myymään osuutensa kuolinpesän muille osakkaille, vaatimaan kuolinpesän jakamista tai velkaantumaan selvitäkseen tasingon maksamisesta. 

Avioehdolla voidaan ennaltaehkäistä sellaiseen omaisuuteen kohdistuvat jakovaatimukset, joka ei välttämättä ole yksin omistajan hallussa tai jota ei haluta myydä. 

Muiden kuin aviopuolisoiden vaikutus avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen 

Erilaiset testamentit voivat aiheuttaa seuraavanlaisen tilanteen: Liisa ja Antti saavat molemmat omilta vanhemmiltaan 200 000 € arvoisen perinnön, mutta vain Antin vanhemmat ovat kirjanneet testamenttiin, että Antin puolisolla ei ole avio-oikeutta perintönä saatuun omaisuuteen. Tällöin tilanne avioerotapauksessa olisi se, että Liisa joutuisi maksamaan Antille tasinkoa 100 000 € saamansa perinnön vuoksi. Lopputuloksena Antin omaisuus olisi 300 000 € ja Liisan 100 000 €. Tämä johtuu siitä, että Antin avio-oikeuden alainen omaisuus olisi avioeronhetkellä laskennallisesti 0 €, koska testamentissa oli määrätty ettei Antin perimä omaisuus kuulu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Liisan avio-oikeuden alainen omaisuus olisi 200 000 €, sillä hänen saamassaan testamentissa näin ei ollut määrätty. Samanlainen avio-oikeutta rajoittava määräys voidaan antaa myös lahjan yhteydessä ja henkivakuutuskorvauksen yhteydessä. 

Avioehdolla voidaan tasata epätasapuolisten testamenttisaantojen aiheuttamat avio-oikeuden alaista omaisuutta koskevat varallisuuserot. 

Lopuksi avioehdosta ja sen tekemättä jättämisestä 

Avioehto on jokaisen pariskunnan henkilökohtainen, mutta yhteinen valinta. Se on valinta kummankin puolison taloudellisen turvallisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. Avioehtoon joskus liitettävä väite siitä, että se sisältää epäluottamuslauseen ikuista rakkautta tai puolisoa kohtaan on sinänsä paikkansa pitämätön, sillä avioehtoa ei koskaan tulla tulkitsemaan tai hyödyntämään avioliiton aikana. Avioehdolla ei siis ole mitään merkitystä avioliiton aikana, sillä puolisot ovat aina oikeutettuja tekemään omaisuudellaan mitä haluavat eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ilman avioehtoakin eli silloin kuin kaikki omaisuus on niin sanotusti yhteistä, puoliso voi lahjoittaa koko omaisuutensa pois toiselta kysymättä – lukuun ottamatta yhteisenä käytettyä kotia ja kumppanin käyttämiä työntekovälineitä. Tällä pyrin viestimään sen, että avioehdon tekemättä jättäminen ei vahvista puolison asemaa avioliitossa, vaan nimenomaan avioerossa. Avioehdon tekemättä jättäminen on siten yhtälailla avioeroon liittyvä oikeudellinen valinta kuin avioehtokin.

Avioehdon saat helposti www.verkkoasiakirja.com -palvelusta lakimiehen juuri teidän tarpeisiin laatimana edulliseen 99 euron hintaan. Hinta sisältää henkilökohtaisen puhelinneuvottelun, toimituksen, muutostakuun sekä avioehdon rekisteröintiohjeet ja -lomakkeen. 

Kunnianloukkaus, väärä ilmianto ja yksityiselämää loukkaava tieto - Osa 1

Kunnianloukkaus rikoslaissa

Muinaisina aikoina miehen oli vastattava kunniansa loukkaamiseen miekka kädessä. Soturikunniaan perustuvan kaksintaistelun sijasta kunnianloukkaukset ratkaistaan nykyään tuomioistuimessa. Oikeudenkäynnit kunnianloukkauksiin liittyen ovat yleisiä ja julkisuudessa onkin ollut puhetta siitä, että rikoslakia tulisi muuttaa sananvapautta korostavampaan suuntaan, jolloin kunnianloukkauksia koskevat oikeudenkäynnitkin vähenisivät. Sananvapautta korostava kehityssuunta johtuu myös siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korostaa ilmaisuvapauden merkitystä sekä kunnianloukkaustapauksissa että tapauksissa, jotka koskevat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.

A) Kunnianloukkaukseen syyllistyy henkilö, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan 1) vahinkoa tai 2) kärsimystä loukatulle taikka 3) häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tässä kohdassa kyse on tiedosta tai vihjauksesta, joka on perätön. Jos taas kyse on totuudenmukaisesta tiedosta tai vihjauksesta, saattaa lausuma tulla ratkaistavaksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Väitteen esittäminen loukattavalle henkilölle kahden kesken ei yleensä voi olla omiaan aiheuttamaan halveksuntaa tai vahinkoa, mutta se voi kuitenkin aiheuttaa kärsimystä.

B) Samoin kunnianloukkaukseen syyllistyy henkilö, joka muulla tavalla halventaa toista. Tässä kohdassa kyse voi olla esimerkiksi loukkaavasta mielipiteestä tai eleestä. Yhteistä näille teoille on, ettei niiden totuudenmukaisuudesta aina ole edes mielekästä puhua tai ettei totuudenmukaisuutta ainakaan voida riidattomasti ratkaista. Lausuman hyväksyttävyyteen vaikuttaa myös se, perustuuko se riittävällä tavalla tosiseikkoihin. Jos väite on tosi, teko voi kuitenkin tulla rangaistavaksi kunnianloukkauksena, jos tiedolla tai vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista. Esimerkiksi vanhan rikoksen perusteeton esiintuominen saattaa merkitä halventamista.

C) Lisäksi kunnianloukkauksesta tuomitaan henkilö, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, ettei arvostelu saa selvästi ylittää sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Politiikan ja kulttuurin alueella voi siis ankarakin arvostelu olla hyväksyttyä. Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Tämäkin uusi säännös korostaakin ilmaisuvapautta.

Tuoreita korkeimman oikeuden ratkaisuja

1) Tuorein korkeimman oikeuden ratkaisu kunnianloukkauksesta koskee sitä, että uutislähetyksessä oli kerrottu poliisin epäilemistä vakavista talousrikoksista. Epäilyihin oli lisäksi liitetty yritystoimintaa harjoittavien henkilöiden puolisot. Uutisessa oli esitetty yhden puolison nimi ja kuva. Tapaus päättyi siihen, että osasta epäillyistä rikoksista syyttäjä teki päätöksen syyttämättä jättämisestä ja osa syytteistä hylättiin tuomioistuimessa. Korkein oikeus totesi kunnianloukkaussyytteen osalta, että uutisessa oli vihjattu, että epäiltyjen syyllisyys uutisessa ilmoitettuihin rikoksiin oli selvitetty. Tällä vihjauksella loukattiin vakavasti syyttömyysolettamaa, eikä uutisointi voinut siten saada sananvapauden suojaa.

2) Toisessa tuoreessa korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kyse siitä, että 7 päivää –lehdessä julkaistussa kirjoituksessa käsiteltiin kolmeen henkilöön kohdistunutta epäiltyä henkirikosta. Kirjoituksessa todettiin, että tekoihin epäiltynä oli 29-vuotias helsinkiläismies. Esitutkinnan aikana julkaistussa kirjoituksessa ei ollut mainittu epäillyn nimeä, mutta hänestä oli esitetty osittain kasvojen alueelta peitetty kuva. Lehtikirjoituksen otsikkona oli ”Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!” Kirjoituksessa käsiteltiin lisäksi epäiltynä olevan henkilön suhdetta surmansa saaneisiin henkilöihin, hänen työhistoriaansa sekä taloudellista asemaansa. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, etteivät kirjoituksessa esitetyt tiedot olleet virheellisiä eikä kirjoituksen perusteella syntynyt sellaista käsitystä, että kysymys olisi ollut jo selvitetyistä rikoksista. Tässäkin tapauksessa olennainen seikka oli siis syyttömyysolettaman säilyminen. Myöskään lehtijutun otsikossa käytettyä otsikkoa ei pidetty halventavana.

3) 7 päivää –lehden kirjoitukset olivat toisenkin kerran korkeimman oikeuden puitavana. Tällä kertaa lehdessä julkaistussa kirjoituksessa mieshenkilön oli mainittu pettävän silloista seurustelukumppaniaan erään toisen naisen kanssa, jonka nimeä ei ollut mainittu. Kirjoituksessa oli kuvailtu toisen naisen ihonväriä ja ilmoitettu myös tämän asuinkaupunki. Lisäksi kirjoituksessa oli mainittu miehen ja toisen naisen kanssakäymiseen liittyviä yksityiskohtia. Korkein oikeus totesi, että kirjoitus oli osittain liioitteleva ja vihjaileva. Kirjoitusta ei kuitenkaan pidetty valheellisena tai halventavana, mistä syystä syyte kunnianloukkauksesta hylättiin. Todettakoon, että joukkotiedotusvälineissä ei aina olekaan mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteen totuudenmukaisuudesta, mutta väitteelle on kuitenkin oltava riittävät ja kriittisesti arvioidut perusteet. Lisäksi väitteiden paikkansapitävyys on pyrittävä varmistamaan useammasta kuin yhdestä lähteestä.

4) Neljännessä tuoreessa tapauksessa ulosottomies oli ollessaan panemassa täytäntöön päätöstä, jonka mukaan 11-vuotiaan lapsen tuli asua äitinsä luona, ottanut vastaanhangoittelevasta lapsesta ja tämän repusta kiinni ja yrittänyt irrottaa tämän otetta porraskaiteesta. Lapsen isä oli poliisille tekemässään tutkintapyynnössä väittänyt, että ulosottomies oli riuhtonut, kiskonut ja repinyt lasta niin, että tälle oli aiheutunut polvivamma ja että repun kantohihna oli revennyt. Syyttäjä jätti syytteen nostamatta, koska rikoksesta ei ollut näyttöä. Lapsen isää vastaan nostettiin syyte kunnianloukkauksesta. Korkein oikeus totesi, ettei ollut näyttöä siitä, että isä olisi jossain määrin liioitellut tai toiminut muuten kuin vilpittömässä mielessä lapsensa oikeuksien valvomiseksi. Syyte kunnianloukkauksesta hylättiin, koska ei ollut perusteita katsoa, että isä olisi varmasti tai varsin todennäköisesti pitänyt poliisille antamiaan tietoja väärinä. Ratkaisu korostaa sitä, että kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tahallisuutta.

5) Viidennessä tuoreessa tapauksessa oli kyse siitä, että sanomalehdessä oli julkaistu kaksi kirjoitusta, joissa käsiteltiin erään koulun oppilaiden vanhempien ja koulun rehtorin välistä kiistaa rehtorin käyttämistä opetusmenetelmistä. Kirjoitukset laatinut toimittaja oli käsitellyt ensimmäisessä kirjoituksessaan oppilaiden vanhempien lääninhallitukselle tekemää kantelua. Toisessa kirjoituksessa oli käsitelty lääninhallituksen päätöstä tehtyihin kanteluihin. Korkein oikeus totesi, ettei kirjoituksissa ollut esitetty virheellisiä tietoja eikä toimittaja ollut kirjoituksissa tahallaan halventanut rehtoria, mistä syystä syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

6) Pohjalainen-sanomalehdessä oli julkaistu pakolaisten vastaanottokeskuksen lopettamiseen liittynyt kirjoitus ja sen yhteydessä erillinen haastattelu, jossa todettiin haastateltavan sanoneen muun muassa, että ”Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen. Alue missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.” Lausumaa pidettiin vastaanottokeskuksen työntekijöitä halventavana. Lausuma oli kuitenkin kohdistettu työntekijöihin yleisesti ja esitetty julkisessa keskustelussa vastaanottokeskuksen tulevasta sijaintipaikasta. Korkein oikeus katsoikin, ettei lausumaa voitu siten pitää rangaistavana. 

7) Tässä tapauksessa eräs henkilö oli lähettänyt kunnan toimeksiannosta löytöeläinten hoitotoimintaa harjoittavalle henkilölle sähköpostiviestejä, joissa hän oli arvostellut hoitotoimintaa harjoittavaa henkilöä. Tapauksessa oli kysymys siitä, olivatko viesteihin sisältyneet ilmaisut halventavia ja ylittivätkö ne selvästi sellaisen arvostelun, jota voitiin pitää hyväksyttävänä. Arvostelija oli todennut, ettei hänen tarkoituksensa ole ollut loukata ketään, vaan arvostella hoitotoimintaa harjoittavan henkilön menettelyä löytöeläintoiminnassa. Arvostelija oli muun muassa tiedustellut hoitohenkilöltä, olisiko tämän mahdollista luopua löytöeläinten hoitamisesta, koska ”tämän toiminta oli silkkaa tappamista ei eläimistä välittämistä”. Lisäksi arvostelija oli erään kesyn kissan kohtaloon liittyen lähettänyt sähköpostiviestin, jossa hän oli lausunut, että ”kyllä olette raaka ja rahanahne ihminen”. Korkein oikeus katsoi, että arvostelijan esittämät ilmaisut olivat vahvoja, kärjekkäitä ja varsinkin kokonaisuudesta irrotettuina sinänsä halventavia. Arvostelija oli kuitenkin ilmaissut lähinnä omia tuntojaan vastenmielisenä pitämäänsä löytöeläinten hoitotapaa kohtaan ja kokonaisuutena arvioituna hänen arvostelunsa oli kohdistunut hoitokodin toimintaan, ei niinkään hoitoa harjoittavaan henkilöön. Korkein oikeus ei pitänyt arvostelua sellaisena, että se selvästi ylittäisi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, mistä syystä syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

Yhteenveto

Tuoreimman korkeimman oikeuden käytännön perusteella voidaan todeta, että kunnianloukkausrikoksesta tuomitseminen edellyttää erittäin vahvoja perusteita. Osaltaan ratkaisut viittaavat myös siihen, että sananvapauden ja ilmaisuvapauden merkitys on korostumassa myös käytännön tasolla. Seuraavassa artikkelissani käsittelen väärää ilmiantoa ja siihen liittyvää korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. Väärällä ilmiannolla on yhteytensä myös kunnianloukkaukseen kuin myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, jota käsitellään tämän kolmiosaisen artikkelikokonaisuuden viimeisessä osassa.

Käytännön esimerkki siitä, miksi testamentti kannattaa laatia

Aune ja Pertti ovat kuvitteellinen eteläsuomalainen aviopari, joille ei yrityksestä huolimatta siunaantunut lapsia. Aune ja Pertti elivät pitkän ja onnellisen elämän yhdessä. He olivat naimisissa kymmeniä vuosia. Rahat ja varat olivat aina yhteisiä, eikä omaisuuden omistussuhteita ikinä sen kummemmin edes mietitty. Kaiken ajateltiin olevan yhteistä, kun kerran naimisiin oli menty. Pari asui Pertin isältään perimältä maatilalla, vaikkei varsinaista maataloustoimintaa omaan käyttöön ollutta perunamaata lukuunottamatta enää vuosikymmeniin ollutkaan harjoitettu. Pertti kuoli ensin, vuonna 2007, ja Aune nyt myöhemmin vuonna 2015.

Esimerkki 1: Aune ja Pertti eivät olleet tehneet testamenttia. Aune peri puolisona Pertin, eikä asiassa siinä vaiheessa mitään sen kummempaa ongelmaa ollutkaan. Aune tosin joutui maksamaan arvokkaasta maatilasta kovat perintöverot puolisohuojennuksesta huolimatta ja ottamaan pankilta lainan niiden maksamiseksi. Ongelmat alkoivat Aunen kuoltua. Toissijaisen perimysoikeuden nojalla näet Pertin sukulaisilla oli oikeus periä Pertin omaisuus Aunen kuoltua. Aune tai Pertti eivät kumpikaan olleet sukuunsa erityisen läheisesti tekemisissä, ja molempien puolisoiden kuoltua ilmeni, etteivät Aunen perivät tahot ja toisaalta Pertin toissijaiset perilliset olleet ikinä edes tavanneet toisiaan. Seurasi verinen, vuosia kestänyt perintöriita, jonka seurauksena Pertin kotitila täytyi myydä ulkopuoliselle ja pesänselvittäjänä toiminut lakimies laskutti palkkionaan suuremman summan kuin yksikään perillinen sai pesästä perintöosuutena.

Esimerkki 2: Aune ja Pertti olivat laatineet keskinäisen testamentin. Aune peri testamentin nojalla Pertin omaisuuteen täyden hallintaoikeuden ja välttyi kokonaan perintöverolta. Testamentissa olleen toissijaismääräyksen nojalla omaisuus meni molempien kuoltua näiden määräämälle yleishyödylliselle yhdistykselle. Testamentin toimeenpanijaksi määrätty lakimies toimitti perunkirjoituksen ja huolehti omaisuuden siirtymisestä oikealle taholle hyvin edulliseen hintaan.

Edellä olevien skenaarioiden avulla on tarkoitus havainnollistaa, että vaikka testamentti tuntuu useasti perittävän itsensä kannalta merkityksettömältä, sillä saattaa olla suuria käytännön vaikutuksia tämän kuoleman jälkeen. Testamentti kannattaa laatia aina: silloinkin, kun omaisuuden halutaan menevän omille lapsille perimysjärjestyksen mukaisesti, voidaan testamentilla sulkea pois aviopuolison avio-oikeus omaisuuteen. Tällöin oman lapsen aviopuoliso ei voi vaatia osuutta lapsen perimästä omaisuudesta avioeron sattuessa. Myös silloin, kun omaisuus siirtyy lapsille laillisen perimysjärjestyksen mukaisesti, testamentilla on saavutettavissa merkittäviä etuja perintöverotuksen suhteen.

Erityisen tärkeää testamentin tekeminen on avopuolisoille ja lapsettomille aviopareille. Heillä perintö voi ilman testamenttia suuntautua perittävien kuoltua aivan muille tahoille kuin nämä olisivat eläessään tahtoneet.

Nuoren kesätyöntekijän muistilista

Kesän lähestyminen merkitsee monelle nuorelle 14-18-vuotiaalle ensimmäisen työpaikan vastaanottamista. Kokemusta ei kuitenkaan välttämättä ole elämässä kertynyt siinä määrin, että omien oikeuksien ja velvollisuuksien tunteminen ja valvominen olisi tuttua puuhaa työsopimuksen laatimisen ja työsuhteessa olemisen suhteen. Tässä muutamia muistettavia asioita.

Työsopimus

Työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti, vaikka se voidaan tehdä myös suullisesti. Työsopimuksen voi tehdä itse täytettyään 15 vuotta, jota ennen sen allekirjoittaa huoltaja tai huoltajan suostumuksella nuori itse. Huoltajalla on kuitenkin oikeus purkaa nuoren työntekijän työsopimus, jos hän pitää sitä tarpeellisen nuoren kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia. Työsopimukseen tulee kirjata palkan määrä, työsuhteen kesto, työaika ja työtehtävät sekä sovellettava työehtosopimus ja määräaikaisuuden peruste. Työehtosopimuksissa määritellään kullakin alalla sovellettavat sopimusehdot, joita työnantaja on sitoutunut noudattamaan. Löydät työehtosopimuksen usein verkosta tai työpaikaltasi, jossa se tulisi olla saatavilla.

Palkka

Työehtosopimuksissa määritellään usein kullakin alalla noudatettavista palkkausperusteista. Koululaisille maksettava palkat ovat keskimäärin 70-90 % alimmasta taulukkopalkasta. Maksettavien haittalisien kohdalla on syytä olla tarkkana ilta- pyhä- ja ylityökorvausten kohdalla. Tällaiset haittakorvaukset eivät kuulu peruspalkkaan, vaan ne on maksettava erikseen ja niiden tulee ilmetä työnantajan laatimasta palkkalaskelmasta. Palkka on pääsääntöisesti maksettava työntekijän pankkitilille ja vain pakottavista syistä se voidaan suorittaa käteisenä.

Työajoista ja työstä

15 vuotta täyttänyt saa tehdä yhtä pitkää työviikkoa kuin täysi-ikäinenkin ja tietyin edellytyksin myös ylitöitä. Yötyö on kuitenkin alle 18-vuotiailta kielletty.

Nuoren työtehtävät on suhteutettava nuoren fyysiseen ja henkiseen suorituskykyyn ja nuorten opastuksesta työssä ja työn valvonnasta tulee kantaa erityistä huolta. Vaarallisia töitä, joista sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut esimerkkiluettelon, ei saa teettää alle 16-vuotiailla ja yli 16-vuotiailla vain, jos työn turvallisuudesta on huolehdittu riittävästi.

Työtodistus

Työntekijällä on oikeus saada työsuhteen päättyessä työtodistus sitä pyytäessään. Määräaikainen työsuhde päättyy ilman erillistä irtisanomista työsopimuksessa sovitun mukaisesti. Työtodistus kannattaa pyytää ennen työsuhteen päättymistä, sillä se osoittautuu lähes poikkeuksetta tärkeäksi myöhemmin uutta työpaikkaa haettaessa ja omaa CV:ta laadittaessa.

Ongelmatilanteissa

Kesätyössä ilmenevät ongelmat ratkaistaan usein työpaikalla. Neuvottelulla päästään usein sopuratkaisuihin ja vältytään riitaisuuksilta. Mikäli ongelmia ei saada ratkottua, voidaan asian selvittämiseksi pyytää apua luottamusmieheltä, työsuojeluvaltuutetulta tai työntekijäin muulta edustajalta. Mikäli näilläkään keinoilla ei löydetä sopua, on mahdollista kääntyä aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen puoleen. Työsuojeluviranomaiset neuvovat työntekijöitä ja työnantajia.

Taivutteleminen testamentin tekemiseen

Testamentin pätevyyden edellytys on, että se on tehty täydellä ja terveellä ymmärryksellä. Jos tekijän tahdonmuodostuskyky on siis alentunut siinä määrin, ettei hän ole enää testamentintekokelpoinen, testamentti voidaan moittimisen johdosta julistaa pätemättömäksi. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen, jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut esimerkiksi mielisairaus tai muu mielenterveyden häiriö.

Jos taas testamentin tekijä on pakotettu tai taivuteltu tekemään testamentti käyttämällä hyväksi hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa, voidaan testamentti yhtä lailla julistaa tuomioistuimessa pätemättömäksi. Taivutteleminen testamentin tekoon ei ole yksiselitteinen asia ja siinä voidaankin erottaa yhtäältä sallittu ja toisaalta kielletty vaikuttaminen. 

Mikä on kiellettyä taivuttelemista?

Testamentin pätevyys edellyttää siis erityisesti, että testamentti on tehty vapaasta tahdosta. Taivutteleminen ei kuitenkaan automaattisesti tee testamentista pätemätöntä, vaan taivuttelemisen on vaikutettava määräävästi testamentin tekijän tahtoon. Voi siis olla niinkin, että taivuttelemisesta huolimatta testamentti on pätevä, jos taivuttelemisella ei ole ollut merkitystä tekijän tahdonmuodostukseen. Toisaalta sillä, onko taivutteleminen ollut esimerkiksi aktiivista manipulointia vai enemmänkin piilovaikuttamista, ei ole merkitystä testamentin pätevyyden kannalta, vaan olennaista on edelleen testamentin tekijän vapaan tahdon säilyminen. Erityisesti piilovaikuttamisen osalta taivuttelua voi kuitenkin olla vaikea näyttää toteen, jos testamentin pätevyydestä syntyy riitaisuutta. 

Väestö Suomessa ikääntyy merkittävää vauhtia. Tämän vuoksi vaarana onkin, että esimerkiksi vanhuuden heikkouden hyväksikäyttäminen testamentin tekemisessä lisääntyy. Minkä perusteella sitten voitaisiin epäillä, että testamentti on laadittu kielletyn taivuttelemisen seurauksena? Erityisesti, jos testamentin tekijä on testamentannut omaisuuttaan sellaiselle henkilölle, jonka tekijä on tuntenut hyvin lyhyen aikaa, ja testamentti on laadittu tällaisen tuoreen tuttavuuden aloitteesta, niin voi olla syytä epäillä, että tekijä on taivuteltu testamentin tekemiseen. Kielletty vaikuttaminen saattaa ilmetä ennen testamentin tekemistä, testamentin laatimisen aikana tai testamentin tekemisen jälkeenkin, jos taivuttelija esimerkiksi haluaa varmistaa, ettei hänen hyväkseen tehtyä testamenttia muutettaisi. Olennaista on lisäksi tiedostaa, ettei testamentti muutu automaattisesti päteväksi, jos sen tekijä on testamentin laatimisen jälkeen vapautunut taivuttelijan vaikutusvallasta. Ainoa keino määrätä pätevästi omaisuudesta on tällaisessa tilanteessa siis laatia uusi vapaasta tahdosta tehty testamentti. 

Mikä on sallittua vaikuttamista?

Kaikenlainen vaikuttaminen testamentin tekemiseen ei kuitenkaan ole kiellettyä. Olennaista kuitenkin on, ettei tällainen vaikuttaminen rajoita testamentin tekijän vapaata tahtoa. Testamenttia ei voida moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos tekijälle on esimerkiksi mainostettu, että testamentin tekeminen on järkevää tai että omaisuutta kannattaa testamentata erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi useat hyväntekeväisyysjärjestöt antavat kotisivuillaan ohjeita testamentin tekemiseen, jolla he pyrkivät siihen, että heille testamentattaisiin omaisuutta. Järjestöt suosittelevat testamentin tekemistä usein hyvin selkeästikin, minkä lisäksi ne pyrkivät toisinaan varmistamaan, ettei testamentin tekijä muuta testamenttiaan, esimerkiksi muistamalla testamentin tekijää tämän merkkipäivinä.

Myös lakimiehet vaikuttavat testamentin tekemiseen ja testamentin sisältöön. Tämä on myös heidän tehtävänsä, sillä testamentin tekeminen on ainoa keino vaikuttaa omaisuuden jakautumiseen kuoleman jälkeen. Sen lisäksi, että testamentin sisältö vastaa tekijänsä tahtoa, on erittäin tärkeää, että testamentin sisältö on lainmukainen ja järkevä. Tuskin koskaan testamentin tekijän tahdon mukaista on, että testamentin vastaanottaminen ja perinnön jakaminen tuottaisi kohtuuttomia haasteita perillisille, mistä syystä ammattiapuun tukeutuminen onkin suositeltavaa. Täysin perusmuotoisia testamentteja lukuun ottamatta testamentin sisältö on harvoin sellainen, että maallikko pystyisi tekemään järkevän ja lainmukaisen testamentin ilman osaavan lakimiehen apua. Usein vastaan tuleekin harmillisia esimerkkejä siitä, miten omaisuuden järkevässä testamenttaamisessa on täysin epäonnistuttu, kun mallina on käytetty esimerkiksi netissä olevia testamenttipohjia. Jokaisen testamentti on yksilöllinen. Samoin testamentista aiheutuvat oikeudelliset seuraamukset ovat yksilöllisiä eikä testamenttia siten kannata laatia yleisenä mallina toimivan pohjan perusteella. 

Vaikka testamentti kannattaa suunnitella yksilöllisten tarpeiden mukaan, se ei tarkoita, että suhteellisen tavanomaisesta testamentista kannattaisi maksaa useita satoja euroja. Normaalisti kokenut lakimies laatii ja suunnittelee testamentin melko lyhyessä ajassa. Lakimiehen on tästä huolimatta aina laadittava testamentti huolellisesti, mihin Lakiasiainpalvelu Hokkanen Huovinen & Rantanen Oy kiinnittääkin erityistä huomiota.

Oikeudenkäynnin julkisuus seksuaalirikoksissa – pääsääntö vai poikkeus?

Seksuaalirikokset ovat usein laajaa yhteiskunnallista kiinnostusta herättävä rikosryhmä. Kuitenkin päivittäistä uutisointia seuratessa on helppo havaita, että merkittävä osa seksuaalirikosten tuomioista julistetaan salaisiksi ja niistä päätyy vapaan tiedonlevityksen piiriin vain murusia. Salailun kulttuurin ongelmallisuus paljastui itselleni, kun yritin aiempaa tutkimusta varten selvittää sitä, millä perusteilla, miksi ja minkätyyppisissä seksuaalirikoksissa tuomioistuimet julistavat ratkaisunsa salaisiksi. Tämä osoittautui nopeasti liian vaikeaksi: kun tuomio on kokonaan salainen, ei sen salaisuuden syytä ole mahdollista tutkia, etenkään jos julkista selostetta ei ole laadittu. Lisäksi tuomioistuimet perustelevat heikosti oikeudenkäynnin julkisuutta koskevia ratkaisuja, jotka ovat myös julkisia, jollei toisin määrätä.

Käsittelyn julkisuuden pääsääntö ilmenee oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa, jonka 1 §:n mukaan oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, ellei laissa toisin säädetä. Tiivistettynä tuomioistuimen ratkaisun osalta voidaan todeta, että tuomioistuimen ratkaisu voidaan julistaa salaiseksi samoin perustein kuin käsittelykin pidetään salaisena. Keskeistä on huomata, ettei tuomioistuin ole millään tavalla velvollinen pitämään ratkaisua salassa silloinkaan, kun suullinen käsittely on toimitettu yleisön läsnä olematta.

Tuomioistuin voi määrätä asianomistajan henkilöllisyyden salassa pidettäväksi esimerkiksi rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluontoista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa. Asianomistajan pyynnöstä hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin julkinen. Seksuaalirikoksissa salassapidettävä intressi on useimmiten juuri asianomistajan henkilöllisyys.

Tutkimukseni käräjäoikeusaineisto koostuu pääosin ajalla 1.11.2009-30.4.2010 ratkaistuista asioista. Käräjäoikeusaineisto koostuu 303 käsitellystä asiasta. Rikosasioita joukossa oli 86%, ja näistä asioista 86% koostui erilaisista seksuaalirikoksista. Hovioikeusaineisto koostuu samana ajankohtana kerätystä 138 asiasta, joista niinikään 86% oli rikosasioita. Hovioikeudessa seksuaalirikokset muodostivat yli 90% kaikista rikosasioista. Käräjäoikeudessa tutkimusaineiston osuus oli 65% kaikista tutkimusajankohdan seksuaalirikosasioista. Hovioikeudessa vastaava osuus on 76%. Huomattavaa on, että tutkimusajankohtana kaikista seksuaalirikoksista salaisiksi merkittyjä on käräjäoikeustasolla 74% ja hovioikeustasolla 83%. Huomionarvoista on myös seksuaalirikosten salaamisen erottuminen paikkakunnittain: kun esimerkiksi Oulun käräjäoikeudessa 19 ratkaistusta jutusta 18 päätettiin salata kokonaan, Espoossa ei 14 jutusta salattu kokonaan yhtään ja Helsingissäkin 42 jutusta vain seitsemän.

Oikeudenkäyntien julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain esitöissä korostetaan lähtökohdaksi sitä, ettei mikään asiatyyppi ole lähtökohtaisesti tyypiltään salassapidettävä. Edelleen jos tiedot liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin, tulisi esitöiden mukaan asian suljetusta käsittelystä päättää vain harvoin, sillä rikosten tekeminen eiitsessään voi olla yksityiselämän piiriin kuuluva asia.

Rajattaessa julkisuutta yksityisyyden suojan nojalla riittävää tulisi olla siis asianomistajan henkilöllisyyden ja sellaisten tietojen, joista asianomistajan henkilöllisyys voidaan päätellä, salaaminen. Tuomion kokonaan salaaminen olisi näin ollen perusteltua lähinnä vain silloin, kun rikoksesta itsestään voidaan päätellä rikoksen uhri. Äkkiseltään tällaisina rikoksina tulevat mieleen esimerkiksi perheensisäiset seksuaaliset hyväksikäytöt, tai jossakin erityisen tiiviissä yhteisössä tapahtunut raiskaus. On täysin selvää, etteivät mainitunlaiset tapaukset voi muodostaa kolmea neljäsosaa kaikista seksuaalirikoksista.

Vaikuttaisikin valitettavan selvästi siltä, että yksittäinen tuomioistuin tai tuomari pyrkii usein menemään sieltä, mistä aita on matalin, ja välttämään tapauskohtaisen salaamisen laajuusharkinnan (sekä mahdollisesti oman tuomionsa perusteluihin kohdistuvan kritiikin) julistamalla koko ratkaisun salaiseksi. Tutkimustuloksista havaittava ero eri käräjäoikeuksien välillä ei ainakaan hälvennä tällaista epäilystä. Näyttää suorastaan siltä, että jotkin käräjäoikeudet ovat tehneet kategorisen päätöksen salata kokonaan kaikki rikokset, joissa vilahtaa sana "seksuaali". On itsestään selvää, että tämä on perusoikeudelliselta kannalta ajateltuna erittäin ongelmallista. Myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on suhtautunut torjuvasti siihen, että jokin asiaryhmä asetettaisiin kategorisesti perusteeksi rajoittaa julkisuutta.

Tutkitun aineiston valossa näyttää, että oikeuskäytännössä asianomistajan yksityisyyden suoja on, varsinkin yksittäisissä käräjäoikeuksissa, ajanut täysin oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen ohi. Asianomistajan yksityisyyttä seksuaalirikoksissa suojataan tarpeettoman laajasti ja kategorisesti. Erityisen hämmentävää tämä on siksi, että edellä esitetyin tavoin tuomioistuimien käytössä olisi paljon lievempiä ja aivan yhtä toimivia keinoja suojata asianomistajan yksityisyyttä ja silti toteuttaa oikeudenkäynnin julkisuuden takana olevia periaatteita. Näiden keinojen (osittainen salaaminen, julkinen seloste) käyttö ei edes lisäisi tuomioistuinten työtaakkaa kovinkaan merkittävästi. Silti esitetyn aineiston perusteella voitaneen turvallisesti sanoa, että julkisuuden asema perustuslain edellyttämänä pääsääntönä on käytännön oikeuselämässä seksuaalirikosten osalta ainakin alueellisesti kääntynyt poikkeukseksi.

Näin vältät vedätyksen verkkokaupassa

Ilmainen tuote, lahja ja kokeiluerä soittaa useimmiten aivoissamme hälytyskelloja. Silti toisinaan houkutus ja usko ilmaiseen kokeiluerään kasvaa niin suureksi, että alamme uskoa ilmaisen tuotteen antajan rehellisyyteen. Usein todellisuus paljastuu viiveellä – laskun tipahtaessa postiluukusta. Laskun tullessa olo on huijattu. Minua on johdettu harhaan, vedetty nenästä. Ei ihme, sillä huijaaminen ilmaisen tuotteen keinoin on muuttumassa varsin nerokkaaksi.

Käytän esimerkkiä erästä ravintolisää koskevaa ajankohtaista esimerkkiä.   

Asiakas saa sähköpostiinsa mainoksen, jossa luvataan kotimaista hyvinvointituotetta, kuten omega-3 kapseleita tai melatoniinia, kokeiltavaksi. Kaupan päälle tästä kokeilusta saa lisäksi suositun astian. Kiinnostuneena sähköpostin saaja painaa linkkiä, jossa lukee tilaa ”näytepakkaus ja astia tästä”. Avautuvalla sivulla lukee seuraava teksti isolla fontilla selkeästi näkyviä värejä käyttäen:

-    Saat 2 kk veloituksetta

-    Ei sitoutumista – et sitoudu kestotilaukseen, sinulla on 14 päivän täysi peruutusoikeus

-    Takuuna kotimaisuus

-    ”Astia lahjaksi” nopeimmille tilaajille

Iskulauseiden vieressä on nopea ja kätevä tilauslomake, jossa kysytään ainoastaan perustiedot. Kenttien alla on pienellä mustalla tekstillä kenttä tummansinistä taustaa vasten, jossa asiakas laittaa rastin ruutuun ja ilmoittaa hyväksyvänsä lähes 200 euron maksuvelvollisuuden, sekä linkki sopimusehtoihin, niin ikään mustalla tekstillä tummansinisellä taustalla.

Asiakas saa tuotteen kotiinsa. Hieman yli kahden viikon päästä tuotteen toimittamisesta, postiluukusta tipahtaa lasku, jonka kokonaissumma lähentelee mainitsemaani 200 euroa. Lasku ei tule yhtiöltä, joka toimitti tuotteen, vaan erilliseltä luotottavalta yhtiöltä, joka myös tarvittaessa hoitaa perintää. Asiakas soittaa ensin laskun lähettäneeseen yhtiöön, josta ohjataan soittamaan tuotteen toimittaneeseen yhtiöön. Asiakas soittaa myyjäyhtiöön, josta vastataan heti. Asiakaspalvelu on vähintäänkin töykeää. Suomalainen mieshenkilö toteaa, ettei tuotetta voi enää palauttaa, koska 14 päivän peruutusoikeus on kulunut ja asiakas on sitoutunut, ei kestotilaukseen, mutta määräaikaiseen 9 kk:n tilaukseen. Asiakas vaatii saada purkaa kaupan, johon myyjä vastaa, ettei onnistu ja asiakkaan palauttaessa tuotteen myyjä palauttaa sen uudellen asiakkaalle. Lisäksi samassa esitetään uhkaus perintätoimista ja lisämaksuista siihen liittyen. 

Tässä vaiheessa asiakas alkaa ymmärtää mihin on sitoutunut. Yhtiöllä on verkkosivu, jossa ei ole tuotteesta, yhtiöstä tai tuotteen palauttamisesta juuri mitään informaatiota. Yhtiö ei ole suomalainen, vaan rekisteröity ulkomaille, josta kertoo sen tunnus Ltd. Verkkosivut on kirjoitettu englanniksi toisin kuin mainossivu, jonne sähköpostitse toimitettu linkki ohjasi. Asiakkaalle selviää myös asiaan tutustuessa, että hänelle olisi tullut toimittaa kuluttajansuojalain mukaisesti tilausvahvistus ja peruutusohje tilausvahvistuksen yhteydessä. Tämän toimittamatta jättäminen palauttaisi peruutusoikeuden jo kuluneen 14 vrk:n jälkeenkin, kuten kuluttajansuojalaissa edellytetään. Tästä tiedusteltaessa selviää, että yhtiö on lähettänyt tilausvahvistuksen ja peruutusohjeen asiakkaan sähköpostiin, mutta se on ehkä sähköpostitilin asetuksista johtuen kulkeutunut suoraan roskapostiin. Yhtiön lähettämä alkuperäinen mainos ei kuitenkaan ajautunut suoraan roskapostiin. Kriittisimmälle voisi herätä epäilys, lähetetäänkö tilausvahvistus ja peruutusohje tarkoituksella sellaisesta osoitteesta, joka todennäköisimmin vaikuttaa roskapostilta.

Harhaanjohtavan markkinoinnin nerokkuus

Miksi tämä kaupankäynti ja markkinointi on yhtiön kannalta lähes nerokasta?

1. Asiakas ajattelee tilaavansa näytteen ja lahjana astian ilman maksuvelvollisuutta
2. Sopimusehdot ja tuotteen hinta löytyvät ainoastaan mainoksen ja tilauskaavakkeen sisältäviltä verkkosivulta, mutta niiden           havaitseminen on tehty vaikeaksi käyttämällä mustaa pientä tekstiä tummansinisellä taustalla ja sijoittamalla palautusta koskevat ohjeet alafooteriin
3.  Yhtiön nimeä kantava internetsivu ei tarjoa yhtiöstä mitään informaatiota
4.  Yhtiön taustalla on anonyymit toimijat
5.  Yhtiö rekisteröity ulkomaille Suomalaisten toimijoiden toimesta
6. Kuluttaja-asiamies ei löydä tarjouksen sisältävää verkkosivua, sillä tilaamista varten on perustettu eri sivusto, joka on irrallinen   yhtiön nimeä kantavasta sivustosta. Tarjouksen sisältävää sivua ei löydä helposti googlettamalla. Markkinointi kohdistuu siis       suoraan valittuihin sähköposteihin ja vain niihin sen olematta julkista
7. Asiakaspalvelusta perustellaan pätevän kuuloisesti maksuvelvollisuuden syntyneen laillisesti ja uhataan perinnällä, jolla saadaan useissa kuluttajissa herämään pelko luottohäiriömerkinnästä
8. Tilausvahvistus ja peruutusohje menevät esimerkiksi Gmail:ssa suoraan roskakoriin, jolloin asiakas havaitsee maksuvelvollisuuden todellisuuden vasta peruutusajan päätyttyä
9. Tuote toimitetaan ennen laskua, eikä tuotteen toimituksen yhteydessä ole mainintaa maksuvelvollisuudesta
10. Yhtiö voi väittää lähes perustellusti, että maksuvelvollisuudesta on ilmoitettu, tilausvahvistus lähetetty ja että lain kirjainta on noudatettu

Kuluttajaviranomainen

Kuluttajaviranomainen ei  uskoakseni kuitenkaan tällaisesta toiminnasta pitäisi. Kuluttajansuojalain mukaan etämyynnissä peruuttamislomake ja –ohje on annettava tai asetettava ne kuluttajan saataville etäviestimelle sovltuvalla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi. Lisäksi myyjän on toimitettava kuluttajalle vahvistus tehdystä sopimuksesta kohtuullisessa ajassa ja viimeistään tavaroiden luovutusajankohtana. Vahvistus on toimitettava pysyvällä tavalla. Mielenkiintoista olisi saada juridinen kannanotto siihen, onko tilausvahvistus toimitettu pysyvällä tavalla sen ohjautuessa tietokoneohjelman oletusasetuksilla automaattisesti roskapostiin ja sen lisäksi poistuessa sieltä automaattisesti. Lisäkysymyksenä seuraa luonnollisesti se, onko asiakkaalle velvollisuus tarkkailla roskapostiaan.

Kuluttaja-asiamies on aiemmin 7.4.2014 antamassaan ratkaisussa kieltänyt Suomen terveysravinne Oy:tä jatkamasta markkinointia, jossa käytettiin tutustumistarjousta ilmaisuna, mutta tosiasiassa tilaus oli jatkuva normaalihintainen tilaus ja velvoittanut, että tilaajan on voitava perua sopimus erämyyntisäännösten aikarajoissa ensimmäisen erän saatuaan. Ratkaisussa kritisoitiin myös harhaanjohtavan mielikuvan luomista siten, että kuluttajalle tarjottaisiin vain yhtä kertaerää, kun tutustumistarjous tosiasiassa jatkuu useampieräisenä maksullisena tilauksena. Kuluttaja-asiamiehen linja mukailee hallituksen esityksen HE32/2008 perusteluja: yksittäisenä esimerkkinä sopimattomuudesta voidaan mainita muun muassa lisäetujen esittäminen markkinoinnissa siten, että niiden esittely on hallitsevassa asemassa markkinointiaineistossa tarjottavan hyödykkeen ja tarjouksen ehtojen asemasta. Samoin sopimattoma on pidettävä kuluttajan huomion kiinnittämistä vain maksuttoman käyttöedun saamiseen ilman, että selkeästi kerrotaan tarjotusta hyödykkeestä aiheutuvista muista kustannuksista.

Artikkelin tarina muistuttaa hyvin paljon ratkaisun tarinaa. Yrittäjien pysyessä anonyymeinä ei voida tietää, ovatko tekijät samat. Nyt käsiteltävässä tapauksessahan asiakasta ei sidottu kestotilaukseen, vaan 9 kuukauden määräaikaiseen asiakassuhteeseen, joten yrittäjä voi esittää, että on noudattanut kuluttaja-asiamiehen ratkaisua.

Ohjeita kuluttajalle

Tunnista yhtiö. Kuluttajan tulisi harkita erittäin vakavasti sellaisen tuotteen tilaamista, jonka toimittaja ei kerro henkilöllisyyttään tai tilanteessa, jossa yhtiö on täysin tuntematon. 

Paikkanna ja lue sopimusehdot. Erityisesti kun myyjä ei ole entuudesta tuttu, olisi syytä lukea sopimusehdot tilaukseen liittyen ennen tilaamista. Kuluttajansuojalain mukaisesti ne on asetettava selkeästi kuluttajan saataville.

Tilausvahvistus toimitetaan etämyynnissä, eli esimerkiksi verkossa tilattavien tuotteiden kohdalla, sähköpostitse heti tilauksen tekemisen jälkeen. Tarkkaile postia ja tarvittaessa myös roskapostia. Tilausvahvistuksesta ilmenee kaupan sopimusehdot ja peruutusohjeet.

Kuluttajaneuvonnan puhelinnumero on 029 553 6901. Ota rohkeasti yhteyttä, mikäli epäilet tulleesi huijatuksi. 

Skeptisyys. On varmaa, että harhaanjohtava markkinointi kehittyy. Kuluttajan on kehityttävä sen tahdissa ja oltava entistä skeptisempi. Tämä on erittäin valitettavaa yhteiskuntamoraalin ja  markkinointiin luottamisen suhteen.

Mitä rikoksesta voidaan päätellä uutisoinnin perusteella?

Rikosuutisointi kuumentaa tunteita netin keskustelupalstoilla ja kahvipöytäkeskusteluissa erityisesti, kun kyse on esimerkiksi törkeistä seksuaalirikoksista. Varmasti useat ovat kuulleet, ettei lyhyen uutisartikkelin perusteella pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä todellisesta tapahtumankulusta tai esimerkiksi annetun rangaistuksen oikeudenmukaisuudesta. Usein tämä pitääkin paikkansa. Pääasialliset syyt tähän voidaan jakaa kolmeen osaan: 

1. Todellisen tapahtumankulun selvittämisen vaikeus. Ensisijaisesti ongelmana on, ettei rikosasiassa useinkaan voida selvittää täydellä varmuudella sitä, mitä asiassa on todellisuudessa tapahtunut.
2. Puutteet tuomioiden perustelemisessa. Toissijaisesti ongelmana on, että tuomioistuimet perustelevat ratkaisujaan toisinaan puutteellisesti, sillä tuomarienkin toiminta on inhimillistä toimintaa.
3. Puutteet lehdistön uutisoinnissa. Viimesijaisesti kyse on siitä, että rikosuutisia laativat vain harvoin kyseiseen oikeudenalaan perehtyneet toimittajat. Tämän lisäksi uutisoinnilla pyritään harmillisen usein vain lukijoiden houkuttelemiseen ja klikkausmäärien kasvattamiseen.

1. Kuinka vahvaa näyttöä tuomitseminen edellyttää?

Oli kansan mielipide mikä tahansa, oikeustieteessä on jokseenkin vakiintuneena ajatus, että on parempi jättää kymmenen syyllistä rankaisematta, kuin tuomita yksikin syytön henkilö. Tästä syystä rikosasioissa edellytetään vanhan kannan mukaan täyttä varmuutta syyllisyydestä. Nykytermein edellytetään, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa tai järkevää epäilystä. Rikosasioissa tuomitsemisen kynnys on siis korkealla, vaikkakaan lievemmissä rikoksissa ei edellytetä yhtä vahvaa näyttöä kuin törkeissä rikoksissa.

Tunnustusta pidetään todisteiden kuningattarena, jolloin muissa kuin törkeissä rikoksissa ei useinkaan tarvita kovin laajaa muuta näyttöä. Sen sijaan törkeissä rikoksissa, kuten murhissa, esimerkiksi esitutkinnassa selvitetään tapahtumainkulku perusteellisesti tunnustamisesta huolimatta. Jos syytetty ei tunnusta rikosta, niin tilanne on hankalampi. Tällöin joudutaan turvautumaan muihin todistuskeinoihin. Aiemmin on ajateltu, että todistajat ovat erittäin luotettava todistelukeino, mutta uusimman tutkimustiedon perusteella tilanne näyttäisi olevan lähes päinvastainen. Tästä huolimatta tuomioistuimet antavat huomattavaa painoarvoa todistajien kertomuksille.

Surullinen tosiasia on, että rikosasioiden tuomiot harvoin vastaavat täydellisesti sitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Asiaan ei ole löydettävissä ratkaisua. Tällöin kysymys siirtyy siihen, kuinka suuren "virhemarginaalin" yhteiskunta on valmis hyväksymään.

2. Ongelmat tuomioiden perustelujen laadussa

Tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Tästä voidaan poiketa vain laissa määritellyn rajoituksen perusteella. Kun ratkaisut perustellaan asianmukaisesti, edistää tämä myös sitä, että rikosasioista voidaan uutisoida luotettavasti, jolloin myös rikoksista ja rangaistuskäytännöstä saatavilla oleva tieto on luotettavampaa. Usein kuitenkin käy niin, että tuomioiden perustelut ovat heikot, jolloin yleisöllä ei ole mahdollisuutta saada luotettavaa tietoa kyseessä olevasta oikeudenkäynnistä.

Oikeudenkäynnin lähtökohtana on julkisuus, mutta yleinen julkisuutta rajoittava tekijä on asianosaisen yksityisyyden suoja. Tuomio on pidettävä salassa esimerkiksi siltä osin kuin se sisältää tietoja arkaluonteisista henkilön yksityiselämään liittyvistä seikoista tai rikoksen uhrin oikeuksia loukkaavia tietoja. Tuomioistuimien on kuitenkin annettava julkinen seloste salaisestakin rikosasiasta, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa. Lain mukaan julkisen selosteen on sisällettävä pääpiirteittäinen selostus asiasta ja ratkaisun perusteluista. Julkisista selosteesta on erotettava tiedote, jonka tuomioistuin voi laatia julkisestakin ratkaisusta, kun kysymys on esimerkiksi merkittävää julkisuutta herättäneestä oikeudenkäynnistä.

Erään tutkimuksen mukaan tuomioistuinten julkisissa selosteissa selostetaan usein vapaamuotoisesti pelkästään asian ja ratkaisun pääkohdat ja usein myös varsin suppeasti. Jälleen hyvänä esimerkkinä toimii Anneli Aueriin ja Jens Kukkaan kohdistetut seksuaalirikossyytteet. Aikanaan Varsinais-Suomen käräjäoikeuden salaisesta tuomiosta annettiin julkinen seloste, jossa todettiin muun muassa seuraavaa:

Ratkaisun perusteluissa on ollut keskeisellä sijalla asiantuntijoiden lausumiin ja lääkärintarkastuksessa tehtyihin havaintoihin pohjautuva asianomistajan kertomusten luotettavuuden arviointi.

Selosteessa ei kuitenkaan mainita, millä perusteella asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina tai millä perusteella lääkärintarkastuksissa tehdyt havainnot tukevat syyllisyyttä. Asiassa ei siis ole käynyt ilmi edes pääpiirteissään, millä perusteella syytteiden paikkaansapitävyys on näytetty toteen. Asianomistajien yksityiselämää olisi toki ollut mahdollista suojata, vaikka seloste olisi tältä osin perusteltu avoimemmin. Tämän selosteen osalta lukijat joutuvat luottamaan vain siihen, että tuomioistuin on perustellusta syystä pitänyt asiantuntijoiden lausuntoja ja lääkärintodistuksissa tehtyjä havaintoja luotettavina todisteina.

3. Ongelmat lehdistön kannalta

Oikeudenkäyntien julkisuus toteutuu lähinnä lehdistön kautta. Siten tiedotusvälineille on turvattava edellytykset sille, että ne voivat asianmukaisesti välittää luotettavaa tietoa tuomituista rikoksista. Kyse on siis siitä, että tuomioistuimet perustelevat tuomionsa asianmukaisesti ja tiedottavat tehokkaasti esimerkiksi salaisista oikeudenkäynneistä. Vaikka näin olisi, niin rikosuutisointia toteuttavat kuitenkin vain harvoin kyseiseen oikeudenalaan perehtyneet toimittajat eikä ole ollenkaan tavatonta, että peruskäsitteetkin ovat toimittajilla hukassa. Vähintään yhtä iso ongelma on, että netissä tapahtuvassa uutisoinnissa pyritään usein vain lukijoiden houkuttelemiseen tai klikkausten haalimiseen, ei mahdollisimman perusteelliseen ja puolueettomaan uutisointiin.

Lopuksi

Oikeudenkäynnin julkisuus ja asianmukaisesti perustellut tuomiot eivät ole ainoastaan yleisön oikeuksia, vaan myös asianosaisten oikeuksia. Perusteettomasti salattujen oikeudenkäyntien vaikutuksista voidaan hakea esimerkkejä vaikkapa itärajan takaa. Julkiset oikeudenkäynnit ja hyvin perustellut tuomiot ehkäisevätkin tuomioistuinten mielivaltaa ja ylläpitävät kansalaisten luottamusta oikeuslaitosta kohtaan. Jos puolestaan lehdistön uutisoinnissa on pahoja puutteita, niin kansalaiset eivät joko luota tuomioistuinten toimintaan tai luottavat siihen väärin perustein.

Todellisen tapahtumankulun selvittämisen vaikeus ja puutteet tuomioiden perustelujen sekä rikosuutisoinnin laadussa johtavat siihen, etteivät lukijat voi useinkaan täysimääräisesti luottaa saatavilla oleviin tietoihin. Kansalaiskeskustelulla on siitä huolimatta tärkeä merkityksensä. Mikäli demokratia toimii, tämä keskustelu antaa parhaassa tapauksessa päättäjille tietoa siitä, mihin suuntaan rikosoikeudellista järjestelmää tulee kehittää.

Miksi rattijuoppojen rangaistuksia ei haluttu koventaa?

Kansalaisaloite 3/2014 vp vaati rattijuopumustuomioiden koventamista käyttämällä seuraavia keinoja:

• Rattijuopon ajoneuvon välitöntä haltuunottamista valtiolle riippumatta siitä, kenen ajoneuvo on.

• Mahdollisimman varhaista puuttumista ongelmaan. Ensimmäistä kiinnijäämistä pitäisi seurata ajokielto ja hoitoonohjaus. Seuraavien kiinnijäämisten seurauksena olisi tilanteen mukainen pakkohoito ja rangaistuksena ehdoton vankeus.

• Rattijuoppojen aiheuttamat kuolemantapaukset pitää tulkita tapoiksi ja loukkaantumiset tapon yrityksiksi.

• Rattijuoppouden promillerajan laskemista.

• Rattijuopon ilmoittamatta jättäminen pitää tehdä rangaistavaksi

Kansalaisaloitetta perusteltiin seuraavalla tavalla: "Me allekirjoittaneet kansalaiset koemme, että oikeustajuamme on loukattu. Luottamuksemme Suomeen oikeusvaltiona horjuu rattijuoppojen liian lievien rangaistusten vuoksi. Jopa kuolemantapauksia aiheuttaneiden rattijuoppojen rangaistukset jäävät usein pienemmiksi kuin esim. talousrikollisten. Näin rattijuoppojen aiheuttamia valtavia inhimillisiä kärsimyksiä vähätellään ja yhteiskuntaamme kalvavaa ongelmaa, alkoholismia, väheksytään."

On kiistatonta, että rattijuopumuksen aiheuttamat kuolemat ja vakavat vammat ovat joka vuosi, kuukausi ja viikko syynä määrättömälle inhimilliselle kärsimykselle. Tästä ei kuitenkaan tule vetää sitä johtopäätöstä, että niitä tulisi yrittää ehkäistä mahdollisimman järeillä tai suorastaan typerillä keinoilla. Käsittelen seuraavaksi esitetyt vaatimukset lyhyesti kohta kohdalta.

Ensimmäinen vaatimus koskee ajoneuvon välitöntä haltuunottoa valtiolle. Rattijuopon omistaman ajoneuvon välitön haltuunotto on mahdollista jo nykyisen lainsäädännön perusteella. Auto voidaan lisäksi tuomita oikeudenkäynnissä valtiolle menetetyksi. Sen sijaan kenenkään muun omistamaa autoa, jota rattijuoppo on käyttänyt, ei tietenkään voida eikä pidäkään voida tuomita valtiolle. Onko aloitteen laatija sitä mieltä, että esimerkiksi rattijuopon luvatta käyttöönottama (siis varastama) auto tulisi takavarikoida? Vaatimus omaisuuden takavarikoimisesta jonkin muun henkilön tekemän rikoksen vuoksi on niin absurdi, ettei se tarvitse enempää huomiota tässä.

Toisessa vaatimuksessa vaaditaan kovempia seuraamuksia. Ajokielto seuraamuksena on voimassa jo nyt, lainsäädäntö on siis vaaditun mukainen. Hoitoonohjaus (vapaaehtoinen) on lisäksi myös mahdollista jo nyt. Pakkohoito seuraamuksena jostain rikoksesta, ilman selvitystä pakkohoidon konkreettisesta tarpeesta, on perustuslain ja käsittämättömän monen ihmisoikeussopimuksen vastaista. Rangaistusten koventaminen automaattisesti ehdottomiksi ei kuulosta muihin rikoksiin verrattuna (vaikkapa väkivalta- ja omaisuusrikokset) kovinkaan kohtuulliselta, mutta rangaistuskäytännössä saattaisi toki olla tarkastamisen varaa. On kuitenkin tutkittu, ettei rangaistusten koventaminen vaikuta rattijuopumusten määrään.

Kolmanneksi vaadittiin siis rattijuoppojen aiheuttamien kuolemantapausten rikosoikeudellisen arvioinnin muuttamista. Tappo tai sen yritys vaatii aina tahallisuutta. Rikokset, joissa toinen menettää henkensä ilman tahallisuutta, arvioidaan kuolemantuottamuksina. Vaatimus rattijuoppouden tuomitsemisesta ilman tahallisuutta sotkisi koko syyllisyysperiaatteen tapon osalta ja on siksi oikeudellisesti täysin mahdoton.

Neljänneksi esitettiin promillerajan laskua. Promillerajan laskeminen joko 0.2:een tai nollaan on ollut useasti esillä julkisessa keskustelussa. Sen säätämiselle ei olisi mitään lainsäädännöllistä estettä, mutta muutoksen hyödyllisyys voidaan kyllä kyseenalaistaa. Ruotsin ja Norjan esimerkkien mukaisesti ei ole näyttöä siitä, että promillerajan alentaminen vähentäisi rattijuopumusrikollisuutta kokonaisuutena. Lisäksi lähes kaikissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa promillemäärä on ylittänyt törkeän rattijuopumuksen rajan (1.2 promillea). Varsinaisia ongelmarattijuoppoja, jotka ajavat kovassa humalassa tai syyllistyvät rattijuopumukseen toistuvasti, ei promilleraja kiinnosta, olipa se sitten nolla tai kaksi promillea.

Viidenneksi vaadittiin rattijuopumuksen ilmoittamatta jättämisen säätäminen rangaistavaksi. Törkeän rikoksen (kuten murhan, tapon, raiskauksen tai törkeän pahoinpitelyn) ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa jo nykyisellään. Rattijuopumus ei ole siinä määrin (siis esimerkiksi murhaan tai raiskaukseen verrattava) törkeä rikos, että se olisi syytä sisällyttää törkeän rikoksen ilmoittamisvelvollisuutta koskevaan rikoslain 15 luvun 10§:ään. Muutos olisi muuhun lainsäädäntöön suhteutettuna epäjohdonmukainen ja sikäli tarpeeton, että tutkimusten mukaan ylivoimainen enemmistö ihmisistä ilmoittaa havaitsemansa rattijuopumuksen poliisille jo nykyäänkin.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että sinänsä kannatettava idea (tässä tapauksessa rattijuoppojen kitkeminen liikenteestä) vesitetään helposti lähtemällä sähläämään kovalla innolla ilman asioiden selvittämistä tai riittävää juridista tietämystä. Paremmin harkittu ja perusteltu kansalaisaloite samasta aiheesta olisi etenkin näin vaalien alla saattanut hyvinkin johtaa lainsäädäntötoimiin, joilla rattijuopumuksen rangaistuksia olisi saatu järkevällä tavalla kovennettua. Toimivasta ja hyvin perustellusta kansalaisaloitteesta on esimerkkinä kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolaista, joka johti konkreettisiin lainsäädännön muutoksiin. Nyt eduskunnan lakivaliokunnan oli helppoa torjua ehdotus kokonaisuudessaan, eikä se olisi mihinkään muuhun ratkaisuun voinut näin huonosti mietityn kansalaisaloitteen osalta päätyäkään. Nyt aloitteen laatinut taho lähinnä tuhlasi allekirjoittaneiden yli 60.000 hyvää tarkoittaneen ihmisen aikaa huonosti perustellulla ja epärealistisella ehdotuksella, jolla ei ollut edes teoreettisia mahdollisuuksia menestyä. Aloitteen tarkoitus oli siis varmasti hyvä ja vilpitön, mutta toteutus valitettavasti huono.